MINÄ RIITÄN.

ARMOLLISUUS

Tämä viikko on ollut kaikin puolin haasteellinen minulle....samalla se on näyttänyt minulle kohtia itsessäni, arpia, joihin tarvitsen vielä kehittymistä.

Minulle on annettu rinnalleni elämän opettaja, rakas aviopuolisoni...."Otamme vastaan yhdessä kaiken sen, mitä elämä antaa."....hänen elämänasenteensa haluan vielä oppia....

Olen miettinyt myös paljon, mistä oma armottomuuteni itseäni kohtaan tulee....ja olen löytänyt siihen paljon syitä..Elämä koukeroineen on tehnyt minusta väärällä lailla vahvan....olen oppinut, että kelpaan vain, kun olen tarpeeksi hyvä, tehokas ja virheetön.
En ole vielä oppinut hyväksymään, että minäkin saan olla välillä arka, turvaton, pelkäävä ja hukassa...

Opettelen armollisuutta itseäni kohtaan.

Opettelen ymmärtämään, että minua rakastetaan juuri sellaisena kuin olen..virheineen, heikkouksineen. Pyyteetön rakkaus. Se on olemassa.

Kerta toisensa jälkeen olen itseni kanssa tilanteessa, joka saa minut "suu auki" positiivisesta hämmästyksestä...joku minussa odottaa aina sitä negatiivista palautetta, jota olen saanut joskus liian paljon. Turhaankin.

Nämä tilanteet ovat minulle voimakeitaita matkallani.

Viimeisimmällä Marokon matkalla matkustin tosi sairaana ja heikossa kunnossa Suomeen, ja koin epävarmuutta, turvattomuutta, paniikkia....minun tapani reagoida epämukavaan tilanteeseen....Kun selvisimme taksiin Suomessa, olin todella pettynyt itseeni ja ajattelin, että ehkä mieheni ei rakasta minua enää tai ainakaan ei halua uudestaan minun kanssani reissuun? Mieheni kommentti tähän oli, että onpa hyvä, että nyt tiedän, miten sinä käyttäydyt "paniikki-tilanteessa"; nyt meidän on helpompi matkustaa ja osaan tukea sinua! Ja uutta reissua suunnitellaan..Toinen osa minussa kyllä tiesi, että rakkauttamme ei riko mikään, ja tämä Marokon matka oli rakkauden matka...joka sinetöi suhteemme lopullisesti.

Mikä se on se mörkö, joka saa oman mielen toimimaan niin vaativasti?

Olen kuunnellut harjoituksia, joissa ohjataan hyväksymään ja uskaltamaan tuntea epämiellyttävätkin tunteet....tunteet tulevat ja menevät. Minulle tämä hyväksyminen on hieman pelottavaa vielä.

Olisin enemmän kuin kiitollinen vinkeistä itseopiskeluun!