Sirpaleisena kokonainen

ALKUTUNNELMAA Marokkoon..... Olimme sunnitelleet jo pitemmän aikaa Marokon reissua, ja liput olikin hankittu hyvissä ajoin.   En ollut tavannut mieheni perhettä kasvotusten, ja tunteeni ennen reissua vaihtelivat laidasta laitaan. Tosin fiilikseni perheestä olivat ihanat, ja koin kyllä heidän aidon välittämisen ja rakkauden aina videopuheluiden välityksellä. En kuitenkaan tiennyt, mitä odottaa reissulta. Tiesin vain, että meidän on mentävä. Huomasin kyllä, että miestänikin välillä jännitti uusi tilanne. Lisäksi en ollut matkustanut mieheni kanssa niin pitkä matkoja vielä aiemmin, ja pelkäsin, miten hän ottaa omat heikkouteni matkustamisessa. Olenko riittävän reipas, rohkea ja vahva....rakastaako perhe minua....näitä omasta menneisyydestä kumpuavia pelkoja oli paljon. Voi, kun olisin jo silloin kuunnellut miestäni, ja ollut juuri oma itseni. Positiivista oli, että minun perheeni täällä rakastaa miestäni ja luottaa häneen täysin, eikä heillä nyt ollut sitä suurta huolta ...